In Memoriam - Tomi Leppiniemi

Murheellinen vuosi 2024 sai vielä keskiviikkona 11.12.2024 suru-uutisen , kun KaaPon historian yksi suurimmista pelaajista Tomi Leppiniemi menehtyi sairauden murtamana.

Leppari oli 1969- ikäluokan merkittävä hyökkääjä , KaaNan ja KaaPon junioriputken läpikäynyt maalintekijä. Lepparl oli nostamassa seuraa Nelosesta Kakkoseen 1980-1990- luvun vaihteessa iskemällä pelätyllä vasurilla maaleja.

Upeat otteet eivät jääneet huomioita vaille, sillä Veikkausiliigan TPS kutsui miestä kaudeksi -93. Kahta Turun kautta seurasi kausi Tampereen Ilveksessä, josta Tomi palasi kotiin kaudeksi -96. Liigauran saldoksi jäivät miehekkäät 48 ottelua ja 10 maalia.

Leppari on palkittu myös Vuoden KaaPolaisena kaudella 1988 ansioistaan vihreällä veralla sekä vuonna 2008 Leppari valittiin itse oikeutetusti seuran 50-vuotisen historian joukkueeseen. Lepparin ura jatkui vielä 2000-luvulla KaaPon ja TPS:n ikämiehissä monen pitkäaikaisen joukkuekaverin kanssa.

Leppari oli mukana peliuran jälkeen TPSn valmennuksessa ja viime vuoteen asti VG-62:sen toiminnassa.

Leppari oli arvostettu joukkuepelaaja , joka aina positiivisen luonteen johdosta, ajatteli joukkueen parasta.

”Leppari oli oman 1969- ikäluokan yksi hienoimmista ystävistä. Viime vuosina oltiin vähemmän tekemisissä , mutta aina juttu luisti. Eihän siihen koskaan totu, kun ystävä lähtee liian aikaisin vihreämmille pelikentille. Vaikka mieli on murheellinen, monet hyvät muistot on mielessä”, kertoo puheenjohtaja Olli Tuominen.

”Jo pikkupoikana tutustuttiin pelikentällä ja siitä alkoi vuosikymmeniksi muotoutunut yhteys ja ystävyys, jonka yhteinen nimittäjä oli jalkapallo. Kun vuonna 1998 valmensin nuorena miehenä KaaPon edustusjoukkuetta, oli Leppari luottopelaaja, joka myös ratkaisi maaleillaan monta pistettä Kaarinaan", muistelee entinen KaaPo-koutsi Pasi "Pate" Läpinen.
"Tompan peliuran jälkeen valmensimme yhdessä TPS:n junnuja ja pelasimme TPS 35:ssa ikämiespelejä, myöhemmin myös KaaPon ikureissa. Olimme toimihenkilöinä mukana myös 98-syntyneiden piirijoukkueessa sekä SWU- joukkueessa, jossa pelasivat kummankin omat pojat”.
”Leppari oli hieno mies, jonka kanssa puhuttiin monenlaista asiaa huumoria unohtamatta. Tompalla oli aina pieni pilke silmäkulmassa, vaikka analyyttinen ote oli sinänsä hänelle ihan ominainen piirre”, toteaa Läpinen. "Onhan tämä valtava menetys, ei voi muuta sanoa", päättää Pate surullisena.

Lepparia jäävät kaipaamaan Riitta-vaimo, lapset Anna, Antti ja Ella, sekä KaaPo-perhe, joukkuekaverit, valmentaja-kollegat ja lukuisat ystävät.

Kaarinan Pojat ottaa osaa Tomi Leppiniemen omaisten suuren suruun.